Moni teistä on kysellyt mitä minä teen nyt työkseni ja miten on uudet työkuviot lähteneet käyntiin.
Nyt kun olen uuden työn parissa ollut kolmisen kuukautta, niin on korkea aika kertoa siitä teille.
Jos vaikka ensin hieman avaisin sitä asiaa enemmän minkä vuoksi otin hypyn tuntemattomaan.
Työ alkoi tuntua puulta
Kun sitä 15-vuotta on samassa työssä niin ei se ole mikään ihme, jos jossain vaiheessa alkaa hieman tökkiä. 15-vuoden aikana olen ollut kolmessa eri työpaikassa Porissa ja Tampereella ja opiskellut myös uuden ammattinimikkeen.
Vuosien varrella olen vaihdellut työpaikasta riippuen toimistotöistä kaivertajan töihin mutta aina mukana on ollut myyjäntyöt.
Viime vuoden loppupuolella sitä vaan alkoi väsyä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja mielenkiinto töitä kohtaan alkoi olla nollassa. Aamulla oli todella hankalaa päästä ylös sängystä ja raahauduin töihin.
Tiskin takana ollessa sitä hymyillään, vaikka mikä olisi, eikä asiakkaalle näytetä pahaa oloa.
Onko sinulla ollut samanlaisia tuntemuksia?
Huomasin muuttuneeni myös kotona. Räjähtelin ihan olemattomista asioista, itku oli kurkussa vähän väliä eikä kotonakaan mikään pahemmin kiinnostanut. Blogi sai kärsiä myös tilanteesta.
Oli aika tehdä asian eteen jotain!
Sanoin lähimmäisilleni, että ensi vuoden kesään mennessä olen lähtenyt pois nykyisestä työpaikastani. Joko sitten uuden työn taikka opiskelun vuoksi. Kirjoitin tämän myös kalenteriin ylös. Ja pikkuhiljaa alkoi alitajunta tekemään töitä asian eteen.
Kohti uusia tuulia
Tämän vuoden alussa huomasin monesti käyväni mol.fi sivuilla. Olihan siellä paljon eri työpaikkoja mutta mikään ei vain tuntunut omalta. Myyntityö on kuitenkin lähellä sydäntä ja haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa. Kunnes sitten koitti päivä, jolloin laitoin työhakemuksen menemään. Siinä sitten tuli muutamat muuttuja ja nyt sitä sitten ollaan tässä, yrittäjänä.
Voin sanoa, että pitkään harkitsin tätä, vaikka koko elämäni olen halunnut olla oma, itsenäinen yrittäjä. Kaikki ne puhelut äidille, miehen kanssa keskustelut, asioiden punnitseminen puoleen ja toiseen, plussat ja miinukset jne. Yrittäjäksi lähteminen vaikuttaa myös todella paljon taloudelliseen tilanteeseen. Vasta Antin tultua yhden keskustelun jälkeen halaamaan ja sanoi, että jos sinusta tuntuu siltä niin anna mennä. Siitä tuli vaan niin pirun helpottunut olo eikä itkultakaan säästytty. Minusta tulisi yrittäjä.
Kun olin sanonut itseni irti, niin huomasin olevan yhtä hymyä. Yksi työkavereistani sanoi ääneni muuttuneet väsyneesti iloiseksi. Muutenkin huomaisin piristyväni ja työ alkoi taas tuntumaan kivalta.
Työnkuva
Teen töitä kosmetiikan parissa, joten kosmetologikoulutus ei mennyt hukkaan. :) Koulutan henkilökuntaa, teen myyntityötä, markkinointia ja toimistohommia kotitoimistossa. Valokuvauspuoli pitäisi vielä saada polkaistua käyntiin. Jokainen päivä on erilainen ja itselläni on mahdollisuus vaikuttaa työviikkoon ja nautinkin juuri siitä vapaudesta. Muistan sen perjantain, kun pystyin sanomaan: jeee, nyt on perjantai ja viikonloppu alkaa. Kaupan-alalla viikonloppuja ei varsinkaan enää nykypäivinä oikeastaan tunneta. :(
Vaikka töitä saa paiskia niska limassa ja välissä tuntuu, että miten tässä pärjätään, kun epäonnistumisia tulee. Silloin muistuttelen itseäni siitä, että kaikki ottaa oman aikansa ja lopussa se kiitos seisoo. Eihän sitä Roomaakaan päivässä rakennuttu.
Ja tämä nykyinen työ on juuri niin minua ja saan tehdä juuri sitä mitä tykkään!
Kannattiko ottaa hyppy tuntemattomaan? No totta hitossa kannatti!
Kerran me täällä vain eletään ja jos en olisi tätä nyt tehnyt, en olisi tehnyt sitä koskaan. Eikä tarvitse myöskään jossitella mitä jos.
Tupakkalakon (linkistä pääsee postaukseen missä kerron tupakkalakosta )ohella, tämä yrittäjäksi lähteminen on yksi elämäni tärkeimmistä ja parhaista päätöksistä.
Onko hyppy tuntemattomaan käynyt sinulla mielessä?
Rentouttavaa sunnuntai-iltaa. <3
Love
